Ilmoitusvelvollisuus


Viranomaisten ja muiden vastaavien toimijoiden ilmoitusvelvollisuudesta säädetään Sosiaalihuoltolaissa, Lastensuojelulaissa, ns. Vanhuspalvelulaissa sekä lastensuojelulain osalta yhteneväisessä muodossa myös Terveydenhuoltolaissa.

 

Sosiaalihuoltolain (1301/2014) 35 §:n mukaan, jos

palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tietää henkilöstä, jonka sosiaalihuollon tarve on ilmeinen, hänen on ohjattava henkilö hakemaan sosiaalipalveluja tai henkilön antaessa suostumuksensa otettava yhteyttä kunnallisesta sosiaalihuollosta vastaavaan viranomaiseen, jotta tuen tarve arvioitaisiin. Jos suostumusta ei voida saada ja henkilö on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, tai lapsen etu sitä välttämättä vaatii, 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden on tehtävä ilmoitus sosiaalihuollon tarpeesta salassapitosäännösten estämättä viipymättä.

 

Lastensuojelulain (417/2007) 25 §:n mukaan

palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt tai vastaavassa toimeksiantosuhteessa tai itsenäisenä ammatinharjoittajana toimivat henkilöt sekä kaikki terveydenhuollon ammattihenkilöt, ovat velvollisia salassapitosäädösten estämättä viipymättä ilmoittamaan kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Lisäksi ilmoitusvelvolliset ovat velvollisia ilmoittamaan sekä lapseen kohdistuneesta pahoinpitelyepäilystä että lapseen kohdistuneesta seksuaalisen hyväksikäytön epäilystä lastensuojelun lisäksi suoraan poliisille.

 

Päijät-Hämeessä on laadittu viranomaisille tarkoitettu toimintaohjeisto lapsen kaltoinkohteluepäilyn selvittelyyn vuonna 2015.

Sitä päivitetään vuosittain, ja päivityksestä vastaa Sosiaalialan osaamiskeskus Verso. 

 

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (980/2012) eli niin sanottu vanhuspalvelulain 35 § määrittää, että jos

palveluksessa oleva on tehtävässään saanut tiedon sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeessa olevasta iäkkäästä henkilöstä, joka on ilmeisen kykenemätön vastaamaan omasta huolenpidostaan, terveydestään tai turvallisuudestaan, hänen on ilmoitettava asiasta viipymättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle salassapitosäännösten estämättä. Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, terveydenhuollon ammattihenkilön on ilmoitettava kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle iäkkään henkilön kotiuttamisesta terveydenhuollon laitoshoidosta. Ilmoitus on tehtävä hyvissä ajoin ennen kotiuttamista.

 

Kaikkiin edellä esitettyihin lakein on myös kirjattu maininta: ”Myös muun kuin 1 momentissa tarkoitettu henkilö voi tehdä tällaisen ilmoituksen häntä (mahdollisesti) koskevien salassapitosäännösten estämättä.”

 

Terveydenhuoltohenkilöstön salassapitovelvollisuuden väistyminen edellyttää joko asianomaisen henkilön suostumusta tai laissa säädettyä oikeutta tietojen luovuttamiseen tai niiden saamiseen. Suostumuksen on oltava kirjallinen, vapaaehtoinen ja yksilöity eli potilaan tulee tietää, mitä, missä tilanteissa ja mihin tarkoitukseen häntä koskevia tietoja voidaan luovuttaa ja hänellä on oikeus peruuttaa suostumuksensa milloin tahansa. Lapsen etu syrjäyttää salassapitovelvollisuuden aina. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 69 § viittaa tämän velvoittavuuden osalta lastensuojelulakiin ja 70 §:n osalta ennakolliseen lastensuojeluilmoitukseen raskaana olevien naisten ja syntyvien lasten erityiseksi suojelemiseksi. Muiden kuin sosiaaliviranomaisten kohdalla laissa säädetyt mahdollisuudet ilmoittaa perhe- ja lähisuhdeväkivallasta tai antaa siitä tietoa salassapitosäädösten estämättä perustuvat rikoslakiin ja oikeudenkäyntimenettelyä koskeviin säädöksiin (Rikoslaki 4 luvun 4-5 §) sekä edellä mainittuihin sosiaalihuoltolakiin, lastensuojelulakiin ja ns. vanhuspalvelulakiin.