2.1. Tavoitteena turvallisuus

Turvallisuunäkökulma lähisuhdeväkivallan ehkäisytyössä pitää sisällään näkemyksen, että ihmisten on tärkeätä säännöllisin väliajoin pysähtyä pohtimaan omassa elämässään vaikuttavia lähisuhteiden turvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Turvallisuus ja hyvinvointi tulisi ottaa puheeksi osana jokapäiväistä toimintaa, niin eri toimijoiden kohdatessa asiakkaitaan, kuin itse kansalaisten keskuudessa.

Turvallisuutta voimme pohtia eri tasoilla ja erilaisissa tilanteissa. Väkivaltaan puuttuminen, sen käsitteleminen ja sen loppumisen keinojen löytäminen, on vain osa kokonaisuutta. Turvallisuustyön näkökulma on kokoava näkökulma, joka määrittää sen, mihin tulee pyrkiä. Työtä turvallisuuden edistämiseksi on tärkeää tehdä koko ajan kaikilla tasoilla. Se on samanaikaisesti sosiaalista turvallisuutta tuottavien tekijöiden ylläpitoa ja niistä huolehtimista sekä ilmitulleisiin väkivaltatilanteisiin puuttumista ja korjaavaa työtä.

Näitä eri tasoja yhdistää näkemys siitä, mitä tarvitaan sosiaalisen turvallisuuden ylläpitämiseksi. Se on yksittäisen perheen tilanteessa keinojen miettimistä turvallisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Yleisemmällä tasolla se on sen määrittämistä, millaisten arvojen ja normien pohjalta luomme välttämättömiä turvallisuuden ehtoja yhteiskunnassamme: miten puutumme koulussa kiusaamiseen, mitkä ovat käsityksemme lasten kurittamisesta, miten näemme miehen ja naisen roolit yhteiskunnassa - lähisuhteissa - perheissä, millaiset asenteet luovat niin perheissä kuin laajemmin yhteiskunnassa sallivaa, erilaisuutta ja toista kunnioittavaa ilmapiiriä, millaisia yhteisöllisiä toiminnan malleja luomme ratkaisemaan ristiriitoja, ongelmia, vastakkaistenkin mielipiteiden yhteensovittamiseksi.

Turvallisuushakuista näkökulmaa on tärkeää soveltaa myös tilanteissa, kun väkivaltaa on jo ilmennyt perheissä. Vaikka väkivalta olisikin loppunut, eivät sen vaikutukset ole välttämättä lakanneet. Turvallisuuden tekijöiden elävöittäminen havahduttaa ja avartaa katsomaan omaa ja läheisten hyvinvointia ja turvallisuutta lisääviä tekijöitä. Turvallisuusnäkökulma luo myös keskeiset tavoitteet itse väkivallan haittoja korjaavalle työlle, mihin tulisi pyrkiä.

Tilanteissa, joissa on vaikeampi määrittää, onko väkivaltaa tapahtunut tai onko kyse henkisestä vai fyysisestä väkivallasta, on turvallisuuden tekijöiden esiinnostamisen avulla helpompaa määrittää reunaehtoja kodin turvallisuudelle ja huomioida tekijöitä, jotka voivat tuottaa turvattomuutta. Tilanteissa, joissa kielletään tai vähätellään väkivaltatilanteita asianomaisten toimesta, voi turvallisuusnäkökulmalla tuoda totuuden selvittämisen, tunnustusta jahtaavan työtyylin sijaan vastakkainasettelua ylittävää näkökulmaa: mitä sinä/te aiotte tehdä, miten toimien parannatte perheenne turvallisuutta niin, ettei ulkopuolisille syntyisi edes pienintä epäilyä väkivallasta? Mikä olisi ensimmäisiä askeleita muutoksen suuntaan?

Perheiden tukeminen huolehtimaan turvallisuudesta ja ylläpidosta edellyttää eri ammattiryhmien yhteistyötä. Usein ihmiset haluavat ottaa puheeksi asiansa sellaisen työntekijän luona, johon tuntee voivansa luottaa. Välttämättä työntekijä ei työssään useinkaan kohtaa perheväkivaltaa. Silloin työntekijän on hyvä pysähtyä kysymään turvallisuudesta. Samalla hän voi auttaa asiakastaan kertomaan enemmän myös kotona kärsimystä tuottavasta väkivallasta.Perheväkivallan luonteeseen kuuluu ”kapseloituminen”, se eristyy ilmiönä ja voi jäädä näkymättömälle alueelle. Samalla kun se eristyy yksittäisen perheen sisäiseksi ongelmaksi ja salaisuudeksi, voi se eristäytyä myös palvelua tarjoavien verkostossa omaksi saarekkeekseen. Siitä tulee asia, jota ei ”meillä hoideta”, vaan sitä hoitavat siitä vastaavat tahot.

Jokainen perheväkivaltaa työssään kohtaava voi tehdä jotain. Hänellä on jo siihen tarvittavat taidot: kuuntelemisen kyky ja tarvittaessa tiedon etsimisen taito siitä, mistä perhe voi saada täsmäapua tilanteessaan. Jo yksikin kysymys on teko oikeaan suuntaan ja rikkoo ”kapseloitumista”, avaa näköalaa ulos väkivallasta turvallisuuteen. Me olemme kaikki perhe-elämän turvallisuuden asiantuntijoita ja meillä on tietoa, mikä tuottaa turvallisuutta. Toisen turvattomuuden kokemusten kuuleminen ja sen pohtiminen, mikä tuottaa kotona turvallisuutta, ei voi ainakaan pahentaa tilannetta.

2.2. Turvallisuustyön näkökulmat ja periaatteet

• TURVALLISUUTTA LUOVAT KULTUURILLISET JA YHTEISÖLLISET TOIMINTATAPAMME

     -       miten huomioimme toisiamme ja ratkaisemme konflikteja

• VUOROVAIKUTUKSELLISUUS JA OSALLISUUS

     -       subjektiivinen kokemus esiin; ihmisiltä kysytään turvallisuudestaan

     -       matala kynnys puhua ja ottaa puheeksi

     -       ” emme tee jotain ihmisille, vaan JOTAKIN IHMISTEN KANSSA”

• TURVALLISUUDEN KAUTTA NÄEMME SAMANAIKAISESTI ENNALTAEHKÄISEVÄN JA KORJAAVAN TYÖN MAHDOLLISUUDET

• JOKAISELLA MEISTÄ ON OMA ROOLIMME TURVALLISUUDEN LUOJANA JA SEN YLLÄPITÄJÄNÄ

• ON HUOLEHDITTAVA, ETTÄ  NIIN VÄKIVALLAN TEKIJÄT KUIN KOKIJATKIN LIITETÄÄN TAKAISIN TURVALLISIIN SUHTEISIIN JA VERKOSTOIHIN

     - turvallisuus, kuten väkivaltakin, on aina samanaikaisesti niin yksilöllistä  kuin sosiaalistakin

     - väkivalta lakkaa olemasta vain, jos kaikki sen havainneet/kokeneet voivat todeta turvallisuuden palautuneen.

• TURVALLISUUTTA EI TUOTETA MEILLE ULKOAPÄIN, VAAN SITÄ LUOMME JOKAINEN ITSE LÄHISUHTEISSAMME JA YHTEISÖISSÄMME

• VÄKIVALLASTA TURVALLISUUTEEN

     -       puhumalla turvallisuudesta herätetään esille tavoitteet ja toiveikkuus, suunta siihen, mihin tulee pyrkiä

• TOIMINTAA JA TEKOJA, JOISTA VÄLITTYY HUOLENPITO, ARVOSTUS JA VÄLITTÄMINEN

2.3. Turvallisuuden toimijakehät

Turvallisuustyön lähtökohtana on, että jokaisella on roolinsa perheiden turvallisuuden vahvistajana. Ensisijaisena tuki- ja turvaverkostona toimii yksilön lähipiiri (mm. perhe ja ystävät). He toimivat kuitenkin osana yhteiskuntaa, jonka tarjoamat mahdollisuudet ja rahoitukset vaikuttavat yksilöiden ja lähipiirin toimintaan. Peruspalveluissa (kuten neuvola, koulu, terveyskeskukset) kohdataan valtaosa väestöstä ja niiden rooli turvallisuuden vahvistajana tai turvallisuuden vajeiden tunnistajan on keskeinen. Erityispalveluja (kuten mm. A-klinikat, Ensi- ja turvakodit) tarvitaan korjaavaan työhön silloin, kun riski turvallisuuden vaarantumiseen on olemassa. Alla olevassa kuviossa esitetään kuvaus, miten turvallisuuden toimijakehää voi hahmottaa.

Turvallisuuden toimijakehä

toimintasuunnitelma