Seutukoordinaatioryhmä ja Turvallisuusverkosto

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisytyö on kauden 2017–2020 käynnistyessä aikaisempaa koordinoidumpaa, tavoitteellisempaa ja suunnitelmallisempaa. Sen tekemisen tueksi on muodostunut verkostomainen rakenne, jonka koordinaatiosta vastaa Sosiaalialan osaamiskeskus Verson ehkäisevän työn seutukoordinaattori Susanna Leimio yhteistyössä Lahden ensi- ja turvakodin verkostokoordinaattorin Heli Lehtisen kanssa. Seutukoordinaatioryhmä kokoontuu 4 kertaa vuodessa ja tekee tiivistä yhteistyötä seudullisen Turvallisuusverkoston kanssa.

Seutukoordinaatioryhmässä (kuvio 1.) ovat edustettuina maakunnan kunnat, poliisi, seurakunta, rikosuhripäivystys, Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso sekä Lahden ensi- ja turvakoti ry. Seutukoordinaatioryhmä vastaa ehkäisevän työn prosesseista, koulutuksesta, konsultaatiosta, suunnittelusta ja kehittämisestä ja tekee yhteistyötä myös palvelujen käyttäjien kanssa. Seutukoordinaatioryhmän rakennetta tarkistetaan Hyvinvointikuntayhtymän aloittaessa toimintansa vuonna 2017. (Kuva 1 päivitetty 10.1.2018 / SL)

Turvallisuusverkostossa (kuva 2.) ovat edustettuina seudun kunnat, Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä, kolmas sektori, sekä muita alueen toimijoita, kuten seurakunta ja poliisi. Foorumin vastuulla on tiedon ja ymmärryksen sekä kansalaiskeskustelun lisääminen ja vahvistaminen turvallisuus- ja väkivaltateemoista. Turvallisuusverkoston puheenjohtajana toimii Jukka Ihalainen Lahden ensi- ja turvakoti ry:stä. Turvallisuusverkoston rakennetta ja osallistujien edustuksellisuutta tulee tarkastella säännöllisesti. (Kuva 1 päivitetty 10.1.2018 / SL)

Työtä perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi tehdään eri tasoilla. Työtä ohjaavat lait, asetukset ja suositukset. Mahdollisia toimijoita ovat asiakas, tämän lähipiiri, seurakunta, poliisi, kolmannen sektorin toimijat, peruspalvelujen tuottajat ja erityisasiantuntijat. Näistä jokaiselle voidaan tunnistaa oma rooli ja tehtävä. Ehkäisevässä työssä tekijöiden määrä on suurempi kuin korjaavissa palveluissa, myös sen kustannukset ovat edullisempia, sekä inhimillisestä, että yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Ehkäisevä työ siis kannattaa aina.